Ylihuomenna on viimein Helsingin oikeustieteellisen pääsykoe, johon kevään puurtaminen huipentuu. Sitten nähdään, millainen itse koe on, ja aikanaan tulosten tultua, ketkä ovat onnekkaita uusia oikeustieteen ylioppilaita.

Tässä vaiheessa työ alkaa olla takanapäin. Edessä on viime hetket tehokasta kertaamista, mutta tiistai-ilta kannattaa jo pyhittää rentoutumiselle ja rauhoittumiselle. Koko kevään työtä ei voi korvata viimeisen illan (puhumattakaan keskiviikkoaamusta!) paniikkilukemisella. Toisaalta kevään aikana opittu ei katoa mielestä ja muistista yhden illan aikana. On parempi mennä pääsykokeeseen virkeällä mielellä ja levänneenä kuin väsyneenä hermorauniona.

Millainen koe sitten on, sitä ei vielä voi tietää. Huhuja kokeen sisällöstä liikkuu etukäteen joka vuosi, mutta ne ovat osoittautuneet … Lue koko kirjoitus

Mikäli helle ei ole tähän mennessä sulattanut vielä päätä, on hyvä muistaa, että pääsykoe vaanii jo ovella. Aikaa on enää viikko. Kevään pääsykoeurakka on siis pian jo takanapäin, jonka jälkeen voi suunnata uusiin seikkailuihin, kuka töihin, kuka lomalle, kuka minnekin.

Viime viikkojen säätila on varmasti koetellut motivaatiota. Niille, jotka ovat jaksaneet paahtaa kirjojen ääressä, nostan hattua. Niille, jotka ovat karanneet auringon paahteeseen, sanon: hyi hyi. Vaikka tänäkin vuonna käy tietenkin niin, että oman loman koittaessa ulkona on lämmintä kuusi astetta ja sataa vettä, ei nyt saa lipsua lukemisesta.

Viimeisen viikon avainsana on kertaus. Sehän on tunnetusti opintojen äiti. Klisee, mutta … Lue koko kirjoitus

Herätys! Pääsykoekevät on nyt kutakuinkin puolessa välissä. Jos valmistautuminen on tähän asti käynyt vajaateholla, on nyt viimeistään syytä viedä käsi oman niskan taakse, ja ottaa siitä tiukka ote. Peli ei ole vielä menetetty.

Kevät on nyt siinä vaiheessa, jossa todellista motivaatiota testataan. Jos on lukenut täysillä pääsykoekirjojen julkaisusta alkaen, alkavat kirjat jo varmasti maistua puulta. Jos taas kulunut ”ensimmäinen puoliaika” on pelattu aliteholla, nyt pitää saada 110 prosenttia tehoa käyttöön.

Kurinalainen lukeminen ja työskentely nousevat motivaation lisäksi avainasemaan. Koska oikikseen pyrkiminen ei ole rakettitiedettä, onkin joskus sanottu, että oikikseen pääsevät ne, jotka sitä pyrkijöistä eniten haluavat. Lause on tietenkin kärjistys, … Lue koko kirjoitus

Voihan virallistoimintoisuuden periaate! Cognitioprosessi sentään! Re integra!

Ei, kapteeni Haddock ei ole päässyt lukemaan Helsingin oikiksen pääsykoekirjoja. Kysymys on tällä kertaa termeistä, teorioista ja muista vastaavista käsitteistä, jotka jokaisen pyrkijän pitäisi painaa kaaliinsa kevään aikana. Kirjat vilisevät erilaisia käsitteitä, joiden osaaminen on pääsykokeessa erittäin tärkeää.

On selvää, että jos pääsykoekysymys – on se sitten essee tai oikeustapaus – koskee esimerkiksi vakioehtojen kollisiota, on kollision nimeksi vakiintunut termi battle of forms osattava mainita vastauksessa, jos mielii saada hyvät pisteet, puhumattakaan täysistä pisteistä. Sama koskee tietysti kirjoissa esiintyviä lakeja. Jos tapaus koskee esimerkiksi yrityksen saneerausta, on osattava (ja ennen kaikkea muistettava) mainita … Lue koko kirjoitus

Kävin pitkästä aikaa lounaalla ylioppilasaukion Unicafessa, joka on keskustan suurin opiskelijaruokala. Tutun linjaston varrella minua odotti yllättävä uutuus, nimittäin limpparihana. Limpparihana! Unicafessa! Alkuhämmennyksestä selvittyäni harmittelin, ettei uututta tullut testattua, sillä olin jo täyttänyt lasini mehulla ja vedellä. Ajattelin myös, että elämässäni ei taida tällä hetkellä olla kovin paljoa sisältöä, kun jaksan liikuttua niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin limpparihana, vaikkei se ihan totta olekaan.

Mutta mitä tekemistä tällä on pääsykoekevään kanssa? Tämä tapaus sai minut ajattelemaan jälleen kerran omia pääsykoekeväitäni. Nyt kun kirjat on julkaistu ja pyrkijöiden ainoa elämäntehtävä on pääsykokeeseen valmistautuminen, elämä on varsin yksitotista. Lukemista ja lukemista. Tällöin on tärkeää … Lue koko kirjoitus